Osa 2/6: Oulankajoki

Ma 1.2.2010 klo 21.20

Uusinta ti 2.2.2010 klo 15.40 TV2

"Se on kuin elävä olento ja uskollinen metsäkumppani, Se on ikuinen korpein vaeltaja, joka tulee ja menee, tuo viestejä maailmalta ja taas niitä vie. Ja aina veisaa tuttua säveltään. Illoin hyrähtelee hiljaista univirttä, huomeneltain jo huutelee hyvänä herättäjänä, vielä päivät on soittoineen mukana ahkerassa työn touhussa."

Tunnetun seikkailijan ja kansatieteilijän Samuli Paulaharjun kuvaus joesta istuu täydellisesti Kuusamon erämaajokiin.

Oulankajoki on ikiaikainen kulkureitti. Entisaikoina vesitiet olivat Kuusamon ylängöllä kaikkein luonnollisin ja joutuisin tapa liikkua. Ainoastaan pahimmat koskipaikat kierrettiin maitse. Ja yhtä lailla kuin paikallinen väki, vesiteitä hyödynsivät myös rajan takaa Vienan Karjalasta tulleet kauppamiehet, laukkuryssät - ja myös monet itäiset lajit, jotka levisivät jokiväylää myöten Suomeen.

Nyt Oulankajokea pitkin kulkee dokumentaristi Petteri Saario 11-vuotiaan poikansa Antin kanssa. Matkalle mahtuu karhuja
ja susia, haukkoja ja harjuksia. Veden hypnoottinen liike pysäyttää yhtä lailla Suomen suurimman putouksen Kiuta-
könkään äärellä kuin Kitkan mahtavilla "Ukkosen uruillakin".

Jokiemme helmet -sarjan Oulanka-dokumentti on kunnian-
osoitus Suomen viimeisille vapaille erämaajoille - ja Reino Rinteelle, peräänantamattomalle luonnonsuojelijalle, jota ilman Kuusamon kuohut tuskin laulaisivat "koskien kuorona", kuten Rinne runoissaan kuvaa.

Oulankajokeen ja sen kuuluun sivujokeen Kitkaan tutustutaan niin ilmasta kuin pinnan altakin. Luvassa on paljon ainutlaatuista ja ennen näkemätöntä, parhaiden suomalaisten luontodokumentaristien ikuistamina.

"Ihmisen juuret ovat maan elämänkentässä. Fyysinen ihminen ei pääse eroon juuristaan. Tai jos riistäytyy, riistetään, revitään, hän ei enää ole varsinainen ihminen."

Kuusamon maisemissa on helppo olla samaa mieltä Reino Rinteen kanssa.