Osa 3/6: Kymijoki

Ma 8.2.2010 klo 21.20

Uusinta ti 9.2.2010 klo 15.40 TV2

Kymi on mahtava joki - tai itse asiassa etelärannikolta aina Iisalmen seutuville asti ulottuva jokien, järvien, purojen ja lampien muodostama vesistö: vesiluontomme todellinen aarreaitta. Kymi kerää sadevedet 37 000 neliökilometrin alueelta; sen valuma-alue peittää peräti 11 prosenttia koko Suomen pinta-alasta.

Kymijoen vesistö on myös todellinen "elämän kymi". Se tarjoaa raakaveden paitsi pääkaupunkiseudun ihmisille, myös kuusan-
koskelaisille ja lukuisille Kymijoen sivureittien rantojen asukkaille. Ja tuskin missään muualla voi tehokkaammin sukeltaa metsäteollisuutemme historiaan kuin Kymijoen ja sen sivureittien varsilla: toimivia tehtaita, tehdasraatoja ja historiallisia ruukkeja nousee Kymijoen varrella kuin vuokkoja rantalehdoissa...

... joita niitäkin riittää yllätysten virran varrelle.

Jokiemme helmet -dokumenttisarjan kolmannessa osassa dokumentaristi Petteri Saario meloo 11-vuotiaan Antti-poikansa kanssa läpi Kymijoen kuohujen ja ohi nykyisten ja entisten teollisuuslaitosten. Matkalle mahtuu koskikaroja ja kotkia, saukkoja ja supermyrkkyjä.

"Kun ihminen sivistyy tarpeeksi, hänestä tulee luonnon-
suojelija." Sanonta pätee erityisen hyvin Paavo Smediin, entiseen paperitehtaan työläiseen. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä vahvempana Kymi ja luonto virtaavat Paavon suonissa - ja runoissa.

Paavo Smediä on kutsuttu Suomen viimeiseksi työväen-
runoilijaksi. Itse hän kutsuu itseään mieluummin Virta-Vaariksi. Runoilija asuu sukunsa vanhassa töllissä, korkealla kalliolla, Pakanavuorella, aivan Kymijoen rannassa.