Rajat ylittävä elokuva itsenäisyyttä juhlivan Suomen
ja suomalaisten luonnosta
 

Ensiesitys YLE TV 1:ssä 26.12.2007 klo 18.20


"Kun meidän on vaikea olla, antaudumme me salaa oman maisemamme pienten ilmiöiden lohduteltaviksi" Kirjailija F. E. Sillanpää

"Ihmisen juuret ovat maan elämänkentässä. Ihminen ei pääse eroon juuristaan. Tai jos riistäytyy, riistetään, revitään, hän ei enää ole varsinainen ihminen." Kirjailija Reino Rinne

Osana Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlallisuuksia tuotettu Kansanluonto-dokumenttielokuva on uudenlainen elokuvaelämys, jossa luonnon huikea kuvaus yhdistyy valloittavaan kansanmusiikkiin sekä puntaroituihin mietteisiin ja kuvauksiin ihmisen ja luonnon suhteesta 90-vuotisen itsenäisyytemme eri vaiheissa.

Kansanluonto on ensimmäinen kunnianhimoinen dokumentti koko Suomen luonnosta: saaristolabyrintistä tuntureille, aarnimetsistä kuohuvien koskien törmille. Luonnonilmiöistä ja elinympäristöistä, eläimistä ja kasveista rakentuu tarina pohjoisesta maasta, jossa kulttuurin, talouden - ja itsenäisyyden - arvokkaimpana perustana on elinvoimainen ja monimuotoinen luonto.

Kansanluonto kuvaa luontomme herkkyyttä ja ankaruutta. Se kulkee käsi kädessä luonnon kierron kanssa, syntymästä kuolemaan, kuolemasta syntymään, kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Se vierailee maan äärissä: polttavassa kuumuudessa ja hyytävässä kylmyydessä, valossa ja pimeydessä, tyynessä ja myrskyssä. Se tarkastelee luontoa merikotkan silmin taivaalta ja lohen tunnoin pinnan alta. Se näkee pienessä suurta ja suuressa pientä.

Kansanluonnossa kalevalainen poljento yhdistyy uutta kukoistustaan elävään kansanmusiikkiin ja sen ennakkoluulottomaan ja rajoja rikkovaan esittämiseen. Siten myös elokuvan musiikki toimii osaltaan itsenäisyyden ajan kehityksen metaforana.

Tärkeä sijansa on myös luonnon omilla - ja luontoon tunkeutuvilla - äänillä. Äänimaailman ajoittainen ristiriita kuvallisen kertomuksen kanssa herättää kuulijat pohtimaan niin hiljaisuuden arvoa kuin melun merkitystä.

Kansanluonto-elokuvassa ei ole varsinaista juontoa, vaan "puhe" koostuu aikalaissitaateista itsenäisyytemme varrelta. Ääneen pääsevät muiden muassa presidentit Svinhufvud ja Kekkonen, kirjailijat F. E. Sillanpää, Reino Rinne, Eeva Kilpi, Elina Karjalainen ja A. E. Virtanen, muotoilija Tapio Wirkkala, arkkipiispa Mikko Juva, muusikot Matti "Fredi" Siitonen ja Mikko Saarela, kalastaja Pentti Linkola, professori Pekka Nuorteva, pääsihteeri Tuomas Rantanen sekä Kansanluonto-dokumentin tekijä Petteri Saario. Lisäksi elokuvassa kuullaan autenttisia ääninäytteitä kansakunnan kohtalonhetkistä evakkotaipaleelta Koijärvelle, koskiensuojelulain hyväksymisestä vesakkomyrkytyksiin.

Elokuva muistuttaa, että kaunis luontomme ei ole itsestäänselvyys: tulevien sukupolvien mahdollisuudet nauttia luontoelämyksistä riippuvat siitä mitä me tänään teemme.

"Ottakaa pala jäätä käteen ja löytäkää kulttuurimme siitä; löytäkää se kivestä, jonka virrat ovat hioneet, tai hiekasta, jonka aallot ovat muotoilleet." Muotoilija Tapio Wirkkala

"Kysymys on siitä, kumpi ihmiskunnan ja kansakunnan elämässä voittaa: sellainen viisaus joka pystyy laskemaan mikä on mahdollista ja toimii sen mukaan. Vai sellainen ahneus joka ajattelee, että kunhan tässä vaan mahdollisimman paljon saa rikkautta, valtaa ja hyvinvointia, niin jääkööt laskut tulevien sukupolvien maksettaviksi." Arkkipiispa Mikko Juva

"Ei ihme, että minun sukupolveni miehet ovat niin usein masentuneita. Meidät on pakotettu sisähommiin, konttoreihin ja tehdashalleihin, luonnottomiin oloihin, joissa ei voi tuntea tuulta, kokea pakkasta tai auringonpoltetta." Ohjaaja Petteri Saario