Osa 1: Öljyä laineilla
 
 











Osa 1/6 Öljyä laineilla
Uusinta la 12.10.2013 klo 13.30 ja ma 14.10.2013 klo 23.35 TV1

Millaista on kuljettaa öljyä maailman sokkeloisimmalla merellä?
 
Ensimmäisessä Rajankäyntiä-dokumentissa matkustetaan dokumentintekijä Petteri Saarion mukana Nesteen lippulaivalla Temperalla Suomen suurimmasta öljysatamasta Porvoon Kilpilahdesta Itämeren suurimpaan öljysatamaan Venäjän Primorskiin, entiseen Koivistoon.
 
Öljyä kulkee Suomenlahdella moninkertaisesti enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Rakenteilla olevat uudet ja laajennettavat vanhat satamat takaavat, että kasvu jatkuu. Venäjä on maailman toiseksi suurin öljynviejä ja jopa kolmannes sen öljystä kulkee Suomenlahden kautta. Suomenlahdesta on kuin varkain tullut maailman öljykuljetusten valtaväylä.
 
Temperan kannella jalkojen alla on neljänneskilometri terästä ja tankin uumenissa sata miljoonaa litraa öljyä. Alus on tankkereiden aatelia, uudenaikainen ja turvallinen. Myös miehistö on osaavaa ja hyvin motivoitunutta. Siitä huolimatta dokumentaristi on huojentunut, kun hinaajaa saapuu yön hiljaisina tunteina avustamaan Porvooseen palaavaa laivaa. Laivan päällikön ja luotsin kertomukset läheltä piti -tilanteista saavat hiukset nousemaan pystyyn. Välillä on ollut hiuskarvan varassa, ettei Suomenlahti ole peittynyt öljyyn.
 
Suomenlahden ulkoluodot ovat merilintujen valtakuntaa. Sopivan pesimäsijan ovat löytäneet muiden muassa ruokki ja riskilä - sekä parjattu lintumaailman rajanylittäjä merimetso. Öljyonnettomuuden sattuessa linnut ovat usein ensimmäisiä kärsijöitä, eikä öljy tee eroa vanhojen lajien ja uusien tulokkaiden välillä.
 
Tuhannet hylyt Itämeren pohjassa kertovat karusti, että meri on aina arvaamaton. Sitä kannattaisi kunnioittaa - ja arvostaa. Pinnan alla luonto on rikas ja haavoittuvainen siinä missä pinnan päälläkin.
 
- Kasvava liikenne jättää jälkensä myös pinnanalaiseen elämään, dokumentaristi muistuttaa sukeltaessaan Suomenlahden sameaan veteen.
 
Primorskin öljysataman edustalla sijaitsevan Koivusaaren asukkaat ovat saaneet tottua yhä useampiin ja suurempiin tankkilaivoihin. Öljysatamasta huolimatta kotisaari on heille edelleen paratiisi; idylli on kuin suoraan Astrid Lindgrenin kirjoista. Dokumentaristi tapaa Koivusaaren nykyiset asukkaat Jura ja Tatjana Zolovjievin sekä saarella syntyneen Tuomo Hilskan. Tuomo on järjestänyt 90-luvulta asti kotiseutumatkoja synnyinpitäjäänsä.
 
Kotkalainen Risto Hamari on kolunnut neljännesvuosisadan Suomenlahden saaria rajan molemmin puolin kartoittaen niiden kasvillisuutta ja etsien harvinaisuuksia. Nyt ovat vuorossa Koiviston saaret. Rajankäyntiä-dokumenttisarjan ensimmäisessä dokumentissa Risto toivoo, että suomalaiset ja venäläiset tekisivät kaikkensa, jotta Koiviston luonnonarvot saataisiin suojelluiksi. Öljy kun ei ole ainoa öljysataman aiheuttama uhka: satama tuo vaurautta ja väkeä, ja paine lähisaarten kauniiden rantojen rakentamiseksi kasvaa.
 
- Öljyä lastataan, rahdataan ja puretaan ympäri vuoden yötä päivää. Ja kohta Itämeren pohjassa makaavat lukemattomien hylkyjen ja yli sadantuhannen räjähtämättömän merimiinan seassa kaasuputki Venäjältä Saksaan ja sähkökaapeli Suomesta Baltiaan. Kehitys tarvitsee merta, mutta meri ei tarvitse kehitystä, dokumentintekijä pohtii palatessaan supertankkerin kyydissä sen kotisatamaan Kilpilahteen.
 
- Kauhukuvien maalailu ei ole mukavaa, etenkään, kun olen itse osallisena kaikkeen tähän. Maailma kulkee öljyllä, minä joukon jatkona. Suomenlahti, rajan molemmin puolin, tarvitsee suojelusenkelin.